Kun lapsena katselin keittiön ikkunasta joka päivä Olavinlinnaa ja lähinnä sen torneja, asuimme nimittäin Linnankadulla Malmiranta nimisen kerrostalon kuudennessa kerroksessa, en voinut arvatakkaan kuinka paljon tulen näin ikäihmisenä Savonlinnaa ja Savonmaisemia vielä kaipaamaa.
Lapsena mummolan kesät Moinsalmella,(Savonlinnan kupeessa Säämingissä) serkkujen kanssa ja mökillä vietetyt kesät, ovat jääneet tuoksuineen ja savolaismaisemineen jonnekin aivojen sopukoihin ja jättänyt niin syvän jäljenettei se ole poistunut edes viidessäkymmenessä vuodessa ,se on koettava lähes joka kesä. Savolaisuuteni jopa murteineen pilkistää aina sielujeni sopukoista kun pääsen , vaikkapa Savonlinnan torille lörtsyjä syömään.
Pari vuotta sitten tapasin Tapion Helsingissä ,Reumaliiton mainoskuvauksissa. Tapio on minun ikäinen savolaispoikaSavonlinnasta. Olipa turinaa kun sai huastella ja tavallaan muistella lapsuusajoista. Itse nuorena vietin paljon kesiä serkkujen luona Pietolansaaressa Saimaalla Savonlinnasta höyrylaivan matkan päässä, siis silloin lapsena. Heillä oli maalaistalo, ne muistot peltotöineen ovat kaivautunut todella syvälle mieleeni ja välillä olen niitä muistellutkin. Oivoi ne lämpimät savolaiskesät.
Nyt kävi tuuri kun Tapion tapasin. Hänen kotipaikkansa on Kokonsaaressa oleva maanviljelystila. Sinne pääsee Savonlinnasta kahdella lossilla ja kohta oletkin jo lapsuusmaisemissa. Tapion kotitila on jätetty perinne tilaksi, rannat on myyty rantojen suojeluohjelmaan ja pellot kasvavat niittykukkia, rakennukset puolestaan jätettyalkuperäiseen tilaan, toki kuitenkin huollettuna. Paikka on nykyään perheen vapaa-ajan paikkana. Pääsin nyt kesäkuussa käymään ja meinasi itku tulla ja taisi vähän tullakin kun kurvattiin pihaan niittyjen poikki.. Kuinka voi perinnemaisema olla kaunis ja miljöö rauhoittava on kuin olisin palannut lapsuuteni.. Tätäkö olin kaivannut, siltä se ainakin tuntui. Vietin päivän tilalla ja imin itseeni koko saaren ja savolaisuuden.
Olen näköjään edelleen savolainen.
Ari Geselle
Kommentit
Lähetä kommentti