Olen viime kuukausina ajatellut erilaisuutta enemmän kuin aikaisemmin. Erilaisuutena tässä tarkoitan sitä, että ihmisellä on jollain osa-alueella ominaisuus, jota enemmistöllä ei ole. Miten toimisin, jos en voisi vaikkapa kävellä, nähdä tai muistaa? Sopeutuisinko, menettäisinkö malttini itseeni ja toisiin? Nämä erilaiset ominaisuudet voivat kohdata meitä jokaista jossain vaiheessa elämää tai jo syntymästä alkaen.
Erilaisuuden ymmärtäminen ja siihen suhtautuminen kulkee aina yksilön kautta. Yksilöt kuuluvat joukkoon ja muodostavat yleistäviä käsityksiä. Usein tyydymme näihin ”totuuksiin”, otamme asioita valmiina, sulkeudumme omiin ajatuksiimme ja arvomaailmoihimme. Erilaisuuden käsittäminen voi olla hankalaa, jos emme itse joudu kokemaan tai kohtaamaan sitä. Millaista olisi käyttää pyörätuolia, tulkita maailmaa sormillaan, muistaa itsensä vain juuri siinä hetkessä, missä on? Miten nähdä erilaisuus voimavarana?
Meidän enemmistöön kuuluvien tulisi ymmärtää enemmän ja laajemmin, olla rohkeampia oppimaan. Ymmärtämisen ensimmäinen askel on kuuntelu. Erilaisuutta on kaikkialla, erilaisuus koskettaa meitä kaikkia. Ajan kuluessa meistä jokainen joutuu luopumaan ominaisuuksista, joita olemme pitäneet omalla kohdallamme itsestäänselvyyksinä. Voisimmeko ottaa suunnittelun lähtökohdaksi fyysisen esteettömyyden, huomioida monimuotoisuuden palkatessamme uutta työntekijää tai vaikka vain lyhentää etäisyyttä erilaisuuteen keskustelemalla avoimesti? Ihailemamme ja korostamamme yksilöllisyys näyttäytyy usein melko kapeana. Olisiko aidompaa yksilöllisyyttä kuitenkin hyväksyä moninaiset ominaisuutemme?
Syy miksi olen miettinyt erilaisuutta tai tapaa nähdä maailma totutusta poikkeavasti, on minulle tärkeän ihmisen muistisairaus. Olen ymmärtänyt, että kun ihminen sairastuu tai menettää ominaisuuksiaan, hän hukkaa myös helposti itsensä. Ystäväni sanoin: on elämästään eksynyt.
Itsensä ja muiden hyväksyminen sekä muutos kuuluu ihmisen elämän kulkuun. Toivon että voimme yhteiskuntana ja kanssaihmisinä kulkea erilaisuuden rinnalla kumppanina ja samalla löytää yhteisönä itsemme vahvempana, viisaampana ja moninaisuutemme tuntevana.
Hyvää ja kaunista syksyä.
Ulla-Kirsikka Vainio
Rovaniemen kaupunginjohtaja
Kommentit
Lähetä kommentti